Koskaan ei tiedä
onko aikaa paljon
vai vähän,
yht´äkkiä huomaa
se päättyikin tähän.
On paikkasi tyhjä ja
korvaamaton, ja
kaipuu suuri
sanaton.
Mutta kuulin kerran yötuulen kertovan,
tuolta puolen ystäväin kutsuvan.
Ei siellä tuskaa, silmä tarkka, 
kavio kepeä ja askel vankka.
Siksi pyydän, päästäthän,
seuraan jo edeltä menneiden käymähän?
Sieltä katson, valossa jokaisen aamun
ja odotan porteilla kun kerran saavut.

Pientä pokaa sanomattomasti kaivaten.....
Nuku hyvin lapsukainen.