Ó UrsulaTurtiainen 2003

LÄNNERATSASTUKSEN PERUSASIOITA, OHJIEN JA ISTUNNAN VAIKUTUS, OIKEA ASENTO JA JALUSTIMIEN PITUUS

Ratsastajalla on silloin oikea istunta kun hänen tukirankansa (pää-selkäranka-lantio-kantapäät) ovat linjassa ja tällöin lihasvoiman käyttö oikeassa asennossa pysymiseen on minimaalinen. Heti jos jokin nivel poikkeaa linjasta, joutuvat lihakset työskentelemään jännittyneinä, estäen niveltä menemästä pois paikoiltaan. Jo pienikin virheasento tukirangassa aiheuttaa lihasjännityksen. Oikea hengitys auttaa lihaksia saamaan happipitoista verta, jolloin maitohappoa ei synny. Oikeassa istunnassa ratsastajan lihakset ovat jäntevät, eivät siis veltot eivätkä jännittyneet ja hyvä ratsastaja pystyy käyttämään tarpeen mukaan lihaksiaan nivelten liikuttamiseen. Lonkkanivel on ratsastajan tärkein nivel ja valitettavan usein se ei liiku oikealla tavalla lihasjännityksen vuoksi. Tähän on syynä nykyinen elämäntapamme, jossa istumme paljon autossa, työssä jne. Myöskin on tavallista, että vasen lonkkanivel liikkuu paremmin kuin oikea ja tämä taas johtuu siitä, että menemme yleensä hevosen selkään sen vasemmalta puolelta.

Ratsastajilla on myös usein tapana jännittää käsiään ja hartioitaan ja hevonen huomaa jännityksen suussaan kovakätisyytenä ja äkkinäisinä liikkeinä. Hengityksen harjoitteleminen vaatii aikaa ja viitseliäisyyttä, sillä luonnostaan lakkaamme hengittämästä heti kun alamme jännittyä tai keskittyä johonkin toiseen asiaan. Oikea hengitys tapahtuu pallealihaksen avulla siten, että olkapäät ovat alhaalla ja näin tietysti myös hartiat/käsivarret ovat rentoina, rintakehä on auki ja ilmaa pääsee sisään mahdollisimman paljon. Palleahengitys selviää ehkä parhaiten siten, että käyt selin makuulle ja vedät ilmaa keuhkoihin. Jos rintakehä nousee sisään hengittäessä, hengität väärin. Pallean tulee nousta sisään hengityksessä ja laskea uloshengityksessä.

Satulassa vaikutamme hevoseen istuinluiden kautta. Jos jännitämme pakaralihaksia, istuinluut eivät tunnu ja puristamme hevosta koko ajan ja lonkkanivelet eivät pääse liikkumaan lainkaan. Joku hevonen reagoi tähän siten että ei liiku ollenkaan tai liikkuu tahmeasti, joku toinen taas saattaa juosta ”alta pois”. Harjoittele istuinluiden löytämistä ja oikeanlaista hengitystä kovalla tuolilla istuen: hengitä pallealla, hartiat alhaalla ja löydä istuinluusi esimerkiksi liikuttamalla lantiota kuten ajaisit pyörää taaksepäin. Oikea liike löytyy myös lattialla istuen ja samalla ”kävellään” takaperin. Tee nyt sama nostaen hartiat ylös, hengittäen väärin ja huomaat, että tuntuma on aivan toisenlainen.

Jalustimien oikea pituus on olennaista hyvän tuntuman löytämiseksi. Lännensatulan jalustimien pituudesta on monenlaisia harhakuvitelmia, kuten esimerkiksi että “jalustimien tulee olla tosi pitkät”. Silloin kun vain istutaan hevosen selässä sen kuljettaessa meitä paikasta toiseen ei ole niin hirveästi väliä miten istuu, kunhan jaksaa itse istua tuossa asennossa, mutta kun ratsastetaan kentällä, jossa on kulmat ja rajoitettu tila, ratsastajan tulee kyetä ohjaamaan hevosta koko ajan, oikealla jalustimen pituudella on hyvinkin paljon merkitystä siihen, miten hevonen reagoi apuihin. Yleisesti ottaen lännenratsastajat ratsastavat liian pitkillä jalustimilla, tähän syyllistyvät kyllä myös kouluratsastajat. Tarkkoja ohjeita on mahdotonta antaa, koska ihmisilläkin on erilaisia alaraajojen rakenteita; lyhyet jalat, pitkät jalat, lyhyt reisi, pitkä pohje, pitkäreisi lyhyt pohje nyt esimerkiksi. Muutamia käyttökelpoisia ohjeita jalustimien sopivan pituuden löytämiseksi:

1.Irrota jalka jalustimesta ja anna sen roikkua rentona. Jalustimen polkupinnan alapuolen pitäisi olla nilkassa olevan luukyhmyn kohdalla. Tästä voi sitten hienosäätää reiän verran ylös tai alaspäin.
2.Reisiluun ja pohjeluun välisen kulman tulisi olla yhtä suuri kuin kulma joka muodostuu nilkkaan. Jos jalustin on liian pitkä, polvi voi olla suorana tai sitten nilkkaan ei muodostu oikeaa kulmaan. Nivelet eivät silloin toimi oikein ja ratsastajan mukautuminen hevosen liikkeisiin vaikeutuu.
3. Reisiluun muodostaman kulman tulisi olla jokseenkin sama kuin hevosen lapakulma. Liian lyhyet jalustimet pakottavat reiden korkeammalla kuin hevosen lapaluun kulma on.

Hevosen askellajit

Käynti – nelitahtinen: vasen taka, vasen etu, oikea taka oikea etu. Hevosen omasta painosta ilman ratsastajaa on käynnissä yli puolet etuosalla ja etupainoisuutta on sitä enemmän, mitä alempaa hevosen kaula liittyy runkoon. Etupainoisuudesta johtuen hevonen kompuroi eniten juuri käynnissä. Käynti on askellaji, johon ratsastaja pystyy vaikuttamaan melko vähän. Jos hevosella on lyhyt lautanen, sillä ei juuri ole yliastuntaa eli takajalan kavio ei astu etujalan kavionjäljen yli. Käynnin tulee olla matkaa voittavaa ja siinä pitää olla hyvä yliastunta. Käynnissä hevosen jaloista on aina kolme maassa ja yksi vain ilmassa.

Ravi – kaksitahtinen: diagonaali eli vastakkaiset jalkaparit osuvat maahan lähes samanaikaisesti. Vasen etu ja oikea taka sekä oikea etu ja vasen taka. Ravissa on lisäksi liitovaihe eli hetki, jolloin hevosen kaikki jalat ovat yhtä aikaa ilmassa. Hevosen omapainosta ilman ratsastajaa jakautuu ravissa melko tasan 50/50etu- ja takaosan välille. Kovin etupainoisella hevosella voi olla enemmän painoa etuosalla kuin takaosalla varsinkin jos takaosa ei työskentele oikein, satula on liian edessä tai ratsastaja istuu väärin.

Laukka – kolmitahtinen; oikea laukka: 1.vasen taka 2. oikea taka ja vasen etu 3. oikea etu. Vasen laukka: 1.oikea taka, 2. vasen taka ja oikea etu 3. vasen etu. Laukassa hevosen oma paino ilman ratsastajaa on takaosalla. Laukassa hevonen hengittää ulos silloin kun sisäetujalka osuu maahan (pärskähtävä ääni kuuluu myös) ja on se hetki, jolloin reininghevoselle sanotaan ”whoa” kun halutaan sen pysähtyvän laukasta. (Whoa tietysti opetetaan ensin käynnistä ja ravista).1. tahdin aikana ulkotakajalka on maassa, muut ilmassa. 2. tahdin aikana maahan tulevat sisätakajalka ja ulkoetujalka, ulkotakajalka nousee jo maasta. 3. tahdin aikana hevosen muut jalat paitsi sisäetujalka ovat ilmassa.

Neli – nelitahtinen; vasen neli: oikea taka, vasen taka, oikea etu, vasen etu. Oikea neli: vasen taka, oikea taka, vasen etu, oikeaetu. Kaikki hevoset menevät neliä eli nelistävät silloin kun ne juoksevat oikein kovaa ts menevät kiitolaukkaa. Nelin ongelmana onkin, että nelistäessään hevosen omasta painosta ilman ratsastajaa on yli puolet ETUosalla. Etupainoisuus lisättynä vauhtiin on vaarallista varsinkin kaarteissa. Ratsuhevosta hankittaessa olisikin syytä varmistaa, että hevonen osaa myös laukata (3-tahtista), osa hevosista on nimittäin jalostettu vuosikymmenten aikana niin, että niiltä on jäänyt laukka pois (monet lämminveriravurit).

Edellä mainittujen neljän askellajin lisäksi on olemassa vielä mm töltti, joka on nelitahtista ravia (1 jalka vuorotellen koko ajan maassa, ei liitovaihetta ) sekä passi, jossa hevonen siirtää saman puolen jalkojaan samanaikaisesti. Tölttiä osaavat vain islanninhevoset ja passia mm peruvian pasot.

Ohjasotteet

Suora ohjasote (sisäohja) kuvat 1 ja 2

Suora ohjasote tarkoittaa sitä, että ohjasliikkeen suunta on hevosesta poispäin. Ohjasote vaikuttaa pysäyttävästi/hiljentävästi/lyhentävästi saman puoleiseen etujalkaan. Liikkumattomalla kangella ja bosalilla on vaikeaa tehdä suoraa ohjasotetta vaikuttamatta myös vastapuoleen kuolaimen/bosalin rakenteesta johtuen.

Epäsuora (ulko-ohja)kuvat 3 ja 4

Epäsuora ohjasote (neck rein) tarkoittaa sitä, että ohjasliikkeen on hevosta kohti, ei kuitenkaan yli kaulan. Ohjasote vaikuttaa pysäyttävästi/hiljentävästi/lyhentävästi vastapuolen takajalkaan. Kangella on yhdellä kädellä ratsastettaessa ohjasote on näkyvimmin käytössä. Ohjasote toimii kuitenkin aivan yhtä hyvin millä tahansa kuolaimella tai hackamorella/bosalilla/sidepullilla.

Johtava ohjasote (kuva ®)

Johtava ohjasote on saman suuntainen kuin suora ohjasote eli hevosesta poispäin, mutta se näyttää saman puolen etujalalle mihin suuntaan ratsastaja haluaa sen siirtyvän ja suora ohjasote ei koskaan suuntaudu taaksepäin eli se ei ole pidättävä vaan päinvastoin ohjan tulee olla aivan löysällä.

Puolipidäte

Puolipidäte suuntautuu alakautta pyörähtäen pehmeästi ylöspäin. Se on lyhyt, hetkellinen merkinanto Yhdellä kädellä ja kangella ratsastettaessa riittää pieni etusormen ja peukalon yhteen puristus, rengaskuolaimella (snafflella) ja hackamorella (bosal) ratsastettaessa tehdään vastaava alhaalta ylöspäin pyörähtävä ranneliike vain toisella kädellä, yleensä sisäkädellä.

Lännenratsastuksessa aluetasolla ja sitä alemmilla tasoilla saa itse valita suitsituksen (snaffle, bosalhackamore tai kanki- eli vipukuolain). Jos valitsee kangen on ratsastettava yhdellä kädellä ja jos valitsee snafflen tai hackamoren on ratsastettava kahdella kädellä. Tärkeää harjoittelussa onkin, että ymmärtää ohjasotteiden vaikutuksen, ettei hevonen opi alusta asti asioita väärin. Niiden korjaaminen on paljon vaikeampaa. Parempi edetä hitaasti niin, että molemmat ymmärtävät missä mennään. Ohjasotteita voi harjoitella mainiosti ratsastamalla vain yhdellä ohjalla kerrallaan esimerkiksi naruriimulla (toimii kuten bosal) ja narulla. Suora ja epäsuora selkiytyvät nopeasti ja jos esimerkiksi epäsuoralla ohjalla yrittää väkisin kääntää hevosta huomaa, että hevonen kääntyykin väärään suuntaan. Ympyrällä ratsastettaessa sisäohjasta vetäminen aiheuttaa sen, että hevosen takaosa pyrkii ympyrältä ulos ja ympyrä suurenee, vaikka ratsastaja todennäköisesti aivan muuta yrittääkin. Sama tilanne on kulmissa, mutta sen havaitseminen on joskus vaikeampaa, koska kentällä yleensä on aita, joka ohjaa hevosen liikkeen suuntaa. Kulmassa sisätakajalan tulisi astua kaikkein lyhintä askelta (siihen vaikutta siis ulko-ohja) ja muut 3 jalkaa kiertävät sisätakajalan ympäri. Oikeastaan oikea kulman ratsastus on siis puolikas käännös takaosan ympäri.

Muutamia käsitteitä ja mahdollisesti väärinymmärrettyjä termejä.

Etuosakäännös harhauttaa ajattelemaan, että etuosa kääntyy, mutta se ei ole näin vaan sana on lyhennys käsitteestä käännös etuosan ympäri, jossa siis sisäetujalka polkee paikallaan ja takajalat kiertävät sen ympäri.

Takaosakäännös on myös lyhennys käsitteestä käännös takaosan ympäri, siis sisätakajalka polkee paikoillaan ja muut jalat kiertävät sen ympäri.

Spin (lännenratsastuksessa) on käännös takaosan ympäri 360 astetta ja se tehdään ravissa.

Piruetti (ei lännenratsastuksessa) on edellä mainittu 360 asteen käännös laukassa.

Puolipiruetti (ei lännenratsastuksessa) on myös käännös takaosan ympäri, mutta vain 180 astetta.

Rollback (lännenratsastuksessa) on laukasta tehtävä 180 asteen käännös tulosuuntaan.

Sidepass (lännenratsastuksessa) hevonen siirtyy suoraan sivulle, ei siis etuviistoon kuten esimerkiksi pohkeenväistössä.

Mikäli sinulla on kysyttävää tai haluaisit artikkeleja kirjoitettavan mahdollisesti muista lännenratsastukseen ja sen harjoitteluun liittyen, voi lähettää sähköpostia osoitteeseen

ursula.turtiainen@scanarab.net