Poneja ei ole ollut montaa, mutta pienin niistä ansaitsee ihan oman lukunsa – Oliver!
Äitini oli mukanani kerran kun kävin Ruotsissa Slängsboda Arabstuterissa ja siellä kavatettiin myös minishettiksiä silloin. Äiti näki pienen Ollin, joka silloin varsana oli noin suomenpystykorvan kokoinen ja hän halusi välttämätti ostaa sen minulle. Sain kasvattajan pitämään varsan siellä vielä pari vuotta, mutta sitten oli Ollin aika muuttaa Suomeen. Kokon Olan autosta tuo 80 senttinen poninpallero tuli karjuen kahdella jalalla…Melko pian varattiin aika ruunaukseen!
Opetin Ollin ajoon ja ajelin saksanpaimenkoirani pulkalla ympäriinsä silloin kun oli lunta. Fiksu poni koksasi melko nopeasi, että jos siirtyi pikkuhiljaan tien viereen, niin pulkka kippaaisi minut kyydistä.
Kesäisi olli oli laitumella varsatammojen kanssa ja oli upeassa kunnossa syksyllä kun oli koko kesän lauman ”orina” paimentanut tammoja, aina kun joku lähti juomaan laitumen toiseeen päähän Olli kipitti varmuuden vuoksi perässä.
